Eri pää kesät talvet

voisitteko lukea minusta, lukea minusta hahmona kirjoittamissani saduissa, jotka kertovat lempeästä nallekarhusta, puutarhassa kukoistavista liljoista, mutta joiden jokainen sana on kuitenkin vain piirtymää minusta, kaikkien tavaroiden muoto asettautuu kuvaamaan ajatusteni kaarteet. ettei minun tarvitsisi puhua, sillä puhuminen joskus epämukavaa, vaikeasti muotoilen hampaitani, kieltä, oleellisiin asentoihin enkä meinaa täydellisesti onnistua. voisitteko ottaa siis nämä arkit, siellä kerrotaan historia minusta, ja kaikki, mitä olen, teistäkin mieltä.

_______________

näinä aikoina ei ole mahdollisuutta muuhun, kuin tehdä työtä, itkeä. kirjan lukeminen sunnuntaipäivänä, tuntuu härskiltä, väärältä. ihmisten hukkuessa meriin, istuessa kylmässä, leipää jonossa, vaikka onkin niin, että kun ajattelen näitä yöt ja päivät, en lue, halvaannun sijoilleni, pimeä sulkee kaikki aukot ja tähän tukehdun. pitäisi unelmoida kauniista päivistä, muistaa niitä sunnuntaisin, käännellä sivuilta tai kurkistaa ulos, kokea aurinko ja valo. jotta voisi taistella kohti maailmaa, jossa nämä päivät, ovat mahdolliset kaikille.

_________________

koko päivän pohdin muiden asioita, etäännyn itsestäni, onko minulla mielipiteitä, lopunko tähän, alanko tästä, mitä tapahtuu jos sulaudun ilmaan ja hälyyn? olen vapaaehtoisesti vielä maailmassa, yritän muistuttaa siitä itseäni, mutta kaikki valintani näyttäytyvät pakkona, päivinä toisina. olen vaipunut synkkyyteen, sanon joskus, mutta silloin olen jo pinnalla, olen jo löytänyt ihmisistä ankkureita. kaikista hälyttävin tila, kun olen pohjassa, mykkänä kivettyneenä simpukkana, antautuneena kohtalooni. niin kuin muka pimeys olisi peruuttamatonta, eihän mikään ole, jos on vielä elossa.

________________

olen löytänyt muita ja maailma avautuu täyteläisenä niistä keskusteluista, viisaista ajatuksista, joita saan poimia muiden kieliltä, tallettaa korvani taakse myöhemmin pohdittavaksi, kuin tiukuja, pieniä jalokiviä, soittelemassa minusta totuuksia esiin, puhkean kukkaan, punastun, poskille leviää maailman hymy näistä rikkauksista, hetkistä joista itsepintaisesti kieltäydyin monta vuotta, ja nyt huomaan, ne virtaavat kaikkialla, kaikilla poluillani hedelmällisen sivuaskeleen mahdollisuus, löytää uusia tuttavia, sydämellisiä ystäviä, kun on auki ja valmis kuulemaan koko maailman, niin kuin nyt vihdoin olen.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: