Tärkeän tilaisuuden runoja

Se, että työnnän erästä säkillistä murikoita ylös kahdeksankerroksisen talon seinää, vaatii valtavasti voimaa ja väsynkin usein. Tuntuu, asia ei etene. Ihmiset työntäytyvät ikkunoista katsomaan aherrusta ja jotkut huitovat minua siirtymään sinnepäin niin kuin en tietäisi mihin on suunta. En ole opiskellut alaa koskaan mutta osaan silti mittailla pinnalta sen kaltevuuden ja rakentamiseen käytetyt materiaalit tyydyttävästi.... Continue Reading →

Mainokset

Näin kuvittelen tulevaisuuden

Kun on terävä pää, voi vetää ulos kaikki roskat, tutkiskella niitä hyppysissään, venytellä, käännellä, levittää nurmikolle tarkempaa tutkimusta varten. Häiriö levitetään nurmikolle. Olen korppi, jolla sata terävää nokkaa. Nokin häiriöön reikiä. Ei ole jäljellä muuta kuin reikiä. Häviää ilmaan, sitä ei ole. Näin kuvittelen tulevaisuuden. Astelen polleana puistotiellä, kuljen kuin oikeat ihmiset. Illan tuoksu sieraimissa, jotka... Continue Reading →

Maailman runopäivä hemmetti, pakkohan se on!

olet hyvä olemaan niin hyvä että sulaudut melkein hyvyyteen kiinni enkä meinaa huomata että se onkin eri asia sinusta, sinun aiheuttamasi tuote ja häviäisi jos yht’äkkiä astelisit pois siksi joskus en osaa sanoa sinua hyvillä sanoilla kiitellä parhaimmilla kirjainten muodoilla vaikka pitäisi koska kun ajattelen sinua vetistelen nolosti vaikka silloin kun olet vastakkain minusta en... Continue Reading →

ei oo ollu tapana

tiedän miltä pelko tuntuu, mutta en tiedä minkä muotoisena ajatuksena se on kiinnittynyt hämähäkinseittiseen luolaan, mieleeni, jossa asuu kaikenlaisia rakenteita menneistä ajoista, on kuin hylätty villinlännenkaupunki jonka saluunan kaikkien huonekalujen päällä kerros tomua. mutta silti alla on tuoli tai pöytä, sitä ei voi kiistää, voimakasta linjaa jalkoja ja pintoja joiden avuliaisuus tilanteeseeni, elämääni, vähintäänkin kyseenalainen.... Continue Reading →

Muutama sanalätäkkö

missähän iässä ihminen sitoutuu mielipiteeseen, lukkiutuu elämäntyyliin, vieläkin ostan samanlaisia kenkiä kuin 16-vuotiaana, en raidoistani pääse mihinkään, hieman viisaampi taidan olla kuitenkin, tai en viisaampi, vanhempi vain kuin nuoremmat, joiden ajatukset, ovat erilaisten vuosikerrosten muovaamia. kylläpä vuodet etenee vauhdilla, olen kotiutunut näihin joita minulle on kertynyt, istun vuosista rakennetulla valtaistuimella, tämän tietynlaisen kasan päältä näyttää... Continue Reading →

vuoden vikat biisit

ei ole mahdollista mennä, pimeisiin huoneisiin, asettua vegetaaliasentoon, imeä universumin yleisiä huminoita mekaanisen tiedon sijaan tähän päähän, joka kärsii taas, kun sen omistaja yrittää tunkea sisään väärästä laatikosta, koputtelee ikkunoiden karmeja talossa jossa kukaan ei avaa mikä on se epätoivo joka ajaa, tekemään ensimmäisiä, vääriä valintoja, ottamaan vastaan epäsopivuuksia, jotka kiertyvät hirttosilmukoiksi elämän vaikea mustavalkoisuus,... Continue Reading →

muutama tarina eri ihmisistä

on murhia ja murhia joita tässä perheessä on suoritettu otamme salapoliisikakkulat silmille etsimme kohtia joissa tapahtui ensimmäinen, toinen kun meistä yksi ensin railoon putosi ei räpiköinyt tyynesti hyväksyi hukkumiskuoleman muuttui jääksi jäiden rinnalle etsimme kohdan jossa meistä yhdeltä putosi pää ja hän yritti rikkinäisenä navigoida ei sattumalta mitään nähnyt törmäili aikansa sitten jostain virastosta tuli... Continue Reading →

Lahti Oddyssey

en usko että paikoilla on ominaislaatuja joskus kun kävelen eri katuja kuin normaalisti olen huomaavinani koiranulkoiluttajissa erityispiirteitä lumi jättää ihooni tahmeammat jäljet kuin siellä missä yleensä olen mutta käytämme kaikki röyhkeästi hyväksemme kaupunkeja, korttipakkoja olen käynyt läpi, niputtanut lahden, rauman ja tampereen näin mitä näin, kokemani ainutlaatuista minulle ilmasta valikoin tiettyjä katseita haravoin keskustelukumppaniksi tiettyjä... Continue Reading →

Asioita käy ilmi

olen kääntänyt itseni ulosalaisin ja nyt kun en tuijottele sisäelimiä, seiniä näen kaiken kirkkaasti havainnoin tehokkaasti ja kun mieleeni tulee muisto sinusta ja meinaan käpertyä sen ympärille kuolemaan tiedän sen olevan vain helppoa haikeutta turvallisiin tapoihin jotta voisin jatkaa elämää paperi-ihmisenä katsoa kaikkia varjonäytelmiä ottaa osaa kaiken pinnalla liitelyyn saada turvaa turvattomuudesta on muita olen... Continue Reading →

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑